Juhlapyhäyksinäisyys

Juhlapyhäyksinäisyys koskettaa monia. Sitä huomaa, ettei ole paikkaa, porukkaa ja perinnettä. Sinua ei ole kutsuttu, eikä kukaan odota minnekään. Kalenterin mukaan jotain pitäisi tapahtua, mutta mitään ei tapahdu.

Yksinäisyys voi riipaista juhlapyhänä erityisen syvältä. Juhlapyhä saattaa tehdä kivuliaan näkyväksi sen, kuulutko johonkin niin, että sinut kutsutaan mukaan. Ulkopuolelta tämä voi tuntua siltä, että muilla on pääsy maailmaan, jonka ulkopuolelle itse jäät.

Juhlapyhänä tuttu yksinolo voi alkaa painaa, vaikka se tuntuisi tavallisesti levolliselta ja omaltakin. Kalenterissa ei ole enää vain päiviä, vaan myös odotuksia, merkityksiä ja ajatuksia siitä, millaista elämän “pitäisi” juuri nyt olla. Jos todellisuus ei kohtaa odotusten kanssa, mukavakin yksinolo saattaa muuttua yksinäisyydeksi. Reaktio on inhimillinen.

Esimerkiksi jouluun liitetään yhä vahvoja oletuksia siitä, että jostain jäisi paitsi, jos oma joulunvietto poikkeaa normista. Normit tulevat esille niin joululauluissa, mainoksissa, somessa, lapsena luetuissa saduissa kuin small talkissa puolitutun kanssa.

Ulkopuolisuuden spottivalossa?

Juhlapyhänä ei tarvitse edes avata somea vertaillakseen itseään muihin. Yksinäisyyden keskellä riittää, että tietää muiden olevan jossain. Saattaa tuntua siltä, että mikään ei varsinaisesti ole pielessä, mutta mikään ei myöskään ole kohdallaan. Oloon saattaa sekoittua ulkopuolisuuden tunnetta ja häpeää, jotka tuntuvat poikkeuksellisen henkilökohtaisilta. Kuin spottivalo paljastaisi, ettei olisi haluttu tai riittävän kiinnostava kutsuttavaksi mukaan.

Juhlapyhät voivat olla vaivattomampia ja stressittömämpiä niille, joilla on jo valmiit porukat ja perinteet. Silti moni kokee juhlapyhäyksinäisyyttä myös seurassa. Se voi olla läsnä täyden pöydän ääressä, keskustelun juonteissa tai paikassa, jonne “kuuluisi” olla kiitollinen päässeensä. Irrallinen tunne voi syntyä myös silloin, jos juhla näyttää tai tuntuu kovin erilaiselta kuin itse toivoisi – kun perinteet eivät tunnu omilta, tunnelma ei kanna tai oma sisäinen kokemus jää vaille vastakaikua. Näissäkin hetkissä yksinäisyys on usein hiljaista ja näkymätöntä.

Tyypillisesti yksinäisyys voimistuu erityisesti tilanteissa, joissa:

• kuuluminen esitetään oletuksena

• kaikki muu tulkitaan poikkeamaksi

• ja vaihtoehtoiset tavat olla jäävät näkymättömiksi

Juhlapyhät eivät vain tarjoa yhteisöllisyyttä, vaan monesti myös "edellyttävät" sitä. Yksin oleminen, joka eilen oli vielä levollista, saattaa juhlapyhänä alkaa tuntua epämukavalta. Tämä selittyy usein sillä, että juhlapyhinä yhteen kuulumisen tarve aktivoituu voimakkaasti. Kuuluminen saattaa tuntua ajallisesti rajatulta: nyt tapahtuu jotain, ja jos et ole mukana, tilaisuus menee ohi. Silti kuulumisen tunne ei oikeasti rajaudu tiettyyn päivään vuodessa, vaikka sen puute tänään saattaa kouraista erityisen kipeästi.

Somen lovet ja logiikat

Fomo eli fear of missing out perustuu sosiaaliseen vertailuun, joka keskusteluissa liitetään monesti someen. Somen kuvavirta voi vahvistaa vaille jäämisen kokemusta monella tavalla. Esimerkiksi kuvista jäävät usein piiloon erilaiset säröt ja ristiriidat, mikä voi jo itsessään riittää synnyttämään tunteen, että jossain muualla elämä on tiiviimpää ja täyteläisempää.

Monesti kyse ei ole siitä, mitä muut tekevät, vaan siitä, että he ovat yhdessä. Että he ovat jonkin sisäpuolella, jonka rajat näyttävät selkeiltä. On tärkeä tiedostaa, että fomo ei monestikaan katoa järkeilemällä. Vaikka ymmärtäisit järjellä, että some on yleensä valikoituja yksittäisiä huippuhetkiä, tunne on usein jo syntynyt. Ihminen on sosiaalinen olento, eikä pelkkä tieto suojaa siltä, miltä ulkopuolisuus tuntuu.

Juhlapyhien aikaan moni huomaa myös toisenlaisen ristiriidan: halun vetäytyä ja tarpeen kuulua samaan aikaan. Someen ei tee mieli mennä, mutta silti sinne eksyy. Kuvia selataan puoliautomaattisesti kuin etsien jotakin – ehkä lupaa omalle ololle, ehkä merkkiä siitä, ettei ole ainoa. Silti moni tulee löytäneeksi vain lisää todisteita siitä, että muut näyttävät pärjäävän paremmin. Mitä se sitten kenellekin tarkoittaa.

Yksinäisyys saattaa alkaa kietoutua myös häpeään ja kateuteen: miksi minä en ole tuolla, miksi minun juhlani ei näytä tältä, miksi tämä tuntuu näin vaikealta?

Sosiaalipsykologisesti ajatellen some muotoutuu helposti juhlapyhien julkiseksi näyttämöksi. Yksityisestä kokemuksesta tulee vertailtavaa, ja vertailu herättää tunteita. Kun juhla siirtyy feediin, se lakkaa olemasta vain hetki ihmisten kesken ja alkaa näyttäytyä myös merkkinä kuulumisesta. Jos oma todellisuus ei tuota samanlaista näkyvää jälkeä, voi syntyä kokemus puutteesta – vaikka mitään merkityksellistä ei puuttuisikaan. Kyse on siis ympäristöstä, joka tekee kuulumisesta näkyvää ja helposti vertailtavaa juuri silloin, kun se on monille haurainta.

Ehkä tärkeämpää kuin välttää vertaamista on tunnistaa, minkälaisia tarpeita ja toiveita vertailun taustalta kumpuaa ja toisaalta vahvistaa sitä, mikä on tässä hetkessä hyvin. Minkälaisista asioista olet kiitollinen juuri nyt?

Juhlapyhinä some toimii eräänlaisena normikoneena. Se vahvistaa yleistä käsitystä siitä, millainen tietyn juhlan “kuuluisi” olla, keiden kanssa ja millä tunnelmalla. Sivutuotteena se saattaa saada kyseenalaistamaan niitä ihanan moninaisia tapoja juhlia, jotka eivät asetu tietyn juhlan tutuimpaan muottiin.

Mitä sinä haluat?

Sosiaalipsykologina ajattelen, että juhlapyhien kuvastoa olisi syytä laajentaa, jotta niihin voisi liittyä vähemmän valmiita odotuksia ja turhia paineita. Niiden tilalle lisäisin tilaa erilaisille mukaville tavoille olla ja viettää aikaa. Ehkä jotakin henkilökohtaisempaa, joka vapauttaisi juhlapyhät tiukoista raameistaan.

Olen itsekin kokenut joskus juhlapyhäyksinäisyyttä, mutta sitä useammin tunnetta siitä, etteivät perinteet tunnu omilta. Vaikka yhdessäolo olisi ollut aidosti ihanaa, moniin pyhiin on saattanut sekoittua tunne valmiin kaavan suorittamisesta, mikä on ymmärrettävää etenkin silloin, kun juhlaa vietetään isolla porukalla.

Jos vietät juhlapyhäsi yksin, haluan kannustaa sua miettimään, mikä tekisi pyhästäsi enemmän sun näköisen. Ehkä vietät rentouttavan hemmottelupäivän saunan lauteilla tai lähdet tutustumaan kotipaikkasi tapahtumakalenteriin?

Toivon, että tämä teksti rohkaisee sua luomaan tai vahvistamaan omalta tuntuvia perinteitä – yksin tai yhdessä muiden kanssa. Juhlapyhiin ei ole yhtä oikeaa kaavaa. Ne voivat näyttää monenlaisilta, ja juuri siinä piilee niiden mahdollisuus merkityksellisyyteen: voit ripustaa muovisesti rapisevaan kuuseen joulupöllöjä, pulahtaa hyisevään avantoon ja syödä omaa lempiruokaa suoraan kattilasta. Itse ajattelin laittaa kuuseen joulukolibrin, syödä perunalaatikkoa ja keskittyä tunnelmointiin hyvässä seurassa.

Ja hei, on myös täysin ok antaa juhlan lipua ohi, jos se ei tunnu omalta!

Jos viettäisin joulua pääosin tai täysin yksin, ankkuroisin päivään jonkin pienen, mukavan hetken, jota odottaa. Se voisi olla esimerkiksi rauhallinen puhelu kaukana asuvan ystävän kanssa tai hetki, jossa irtautuu arjesta omassa tahdissa. Ehkä tekisin jouluaamusta hieman erilaisen, tai kävisin myöhemmin saunassa tai avannossa, jos siltä tuntuu. Ennen joulua saattaisin hakea kauppatorilta pienen terhakkaan kuusen ja etsiä siihen hauskoja koristeita. Tai ehkä juhla menisi ohi auttaen toista, esimerkiksi hoitamalla reissuun lähtevän tuttavan lemmikkiä. Ja joskus ihan riittävää voi olla sekin, ettei tee päivästä erityistä lainkaan. Eeva Kilven runon sanoin,

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,

kävelytän, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:

Sinä pieni urhea nainen,

minä luotan sinuun.

Kaikki muuttuu

Toivon, että tämä postaus tuntui halaukselta sinulle, joka kipuilet jonkin ajankohtaisen juhlapyhän kanssa. Ehkä sait jopa inspiraatiota miettiä, miten voisit tehdä päivästäsi mieluisamman.

Elämäntilanteiden myötä joulut ja muut juhlat myös muuttuvat: mikä on totta tänään, ei enää ole samoin ensi vuonna, saati viiden vuoden päästä.

Toivon sulle lämpöisää ja sun näköistä juhlapyhää!

Halauksin,

ystäväsi Roosa

Ps. Postauksen kuvista kiitos Unsplash.